Viskipullosta saunakaljaan, voiko siinä onnistua?

”Joko minä tai viina. Valitse. Hän laittoi kovan kovaa vastaan.” Tällä Contral Clinicsin hoidoissa käyneen Jussin kommentilla alkaa Ylen 18.9.2016 julkaisema artikkeli Jussi vaihtoi viskipullon yhteen saunakaljaan – voiko alkoholiongelmainen selvitä kohtuukäyttäjäksi? Jutussa kerrotaan Jussin tarina alkoholismista kohtuukäyttöön sekä yleisesti eri näkökulmia aiheeseen.

Alkuperäinen artikkeli luettavissa täältä.

Jussin tarina kohti kohtuukäyttöä

Jussin tarina alkaa hyvin tutulla tavalla tuhansille suomalaisille: alkoholin käyttö lähtee käsistä suuren elämänmuutoksen myötä ja lopulta läheiset vaativat muutosta. 80-luvulla Jussi jäi rattijuopon auton alle ja joutui usean vuoden sairaslomalle, jonka aikana alkoholin käyttö alkoi lisääntyä. Läheiset huomasivat ja alkoholi hallitsi, mutta silti juominen jatkui usean vuosikymmenen ajan.

Lopulta vuonna 2015 Jussin poika sanoi hänelle nuo jutun alussa olleet traagiset sanat ja vaati häntä valitsemaan joko viinan tai perheen. Jussi ei syyttänyt poikaansa vaan tiesi itsekin, että muutoksen aika oli tullut. Alkoholista kokonaan luopuminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

Ennen Jussin päätöstä siirtyä kohtuukäyttöön hän oli kuullut tarinan kaveristaan, joka oli päättänyt raitistua. Kaveri meni Myllyhoitoon, joka vaatii täyttä alkoholista kieltäytymistä. Kaveri kuitenkin retkahti takaisin alkoholin pariin. Näin käy todella monille. Täysin ilman alkoholia oleminen on todella vaikeaa, erityisesti ilman lääkehoitoa. 

A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki kertoo, että raittiuden epäonnistuessa häpeä on valtavaa.

Sama koski Jussin kaveria, joka valitettavasti menehtyi vuosi raittiushoitojen jälkeen. Kun Jussi päätti tehdä elämänmuutoksen, muisti hän edelleen kaverinsa kohtalon, eikä halunnut lähteä samalle tielle.

Vaihtoehdoksi muodostuivat Contral Clinicsin hoidot sekä naltreksoni-lääkitys. Puolen vuoden hoito muutti hänen juomistottumuksensa 13 annoksesta viikossa kohtuukäyttöön.

Nykyään saattaa mennä päiviä, kun hänen ei tee mieli juoda ollenkaan. Hän voi juoda yhden lasillisen, mutta toinen ei enää maistu

Alkoholin käyttötapojen muuttuminen on näkynyt suoraa Jussin elämässä. Suhde poikaan on parantunut. He jopa tekevät matkoja yhdessä. Ja samalla terveys on lähtenyt nousuun, eikä Jussi enää kärsi monista alkoholin aiheuttamista vaivoista. 

Tämä tarina kuulostaa monesta varmasti sankaritarinalta. Se on esimerkillinen tarina siitä, kuinka alkoholin liikakäytöstä voi päästä normaaliin arkeen. Silti Jussi haluaa pysyä anonyymina ja piilottelee asiaa. Moni ei näe kohtuukäyttöön siirtymistä oikeana vaihtoehtona ja se hankaloittaa asiaa.

Jutussa lainattu Simojoen kommentti tiivistää asian hyvin:

”Se vie kunnian niiltä tuhansilta ihmisiltä, jotka ovat tehneet pieniä muutoksia elämässään. Ennen he joivat viinipullon päivässä, nyt enää olutpullon. Mutta yhteiskunnan mielestä he ovat luusereita. Kukaan ei kehu. Vaaditaan kaikki tai ei mitään. Se on järjetöntä.”

Kohtuukäyttö ratkaisuna alkoholismille

Kohtuukäyttö nähdään yleensä suositusten mukaisena alkoholin kulutuksena. Tätä on esimerkiksi yksi olut päivässä. Jos juo enemmän yhtenä iltana, niin ei saisi juoda yli viittä olutta.

Suomessa on jopa puoli miljoonaa kohtuukäytön reilusti ylittävää ihmistä, mutta moni heistä ei kuitenkaan laske itseään alkoholistiksi. Heiltä sujuvat kaikki arjen toimet kohtuullisen hyvin töissä käymisestä itsestä huolehtimiseen. Silti alkoholia kuluu enemmän kuin kaljakori viikossa tai kokonainen viinipullo  illassa. He ovat nopeaa vauhtia matkalla kohti  terveysongelmia, mutta eivät ole vielä aivan siellä ja siksi asiaan ei puututa. 

Suuri ongelma on se, että meille tarjotaan usein ainoaksi vaihtoehdoksi alkoholista kokonaan luopumista.

Kuten Jussin ja hänen edesmenneen ystävänsä tapauksessa, tämä on niin suuri askel, että monet mieluummin vain jatkavat juomista tai päätyvät luovuttamaan. Luovuttamisesta on tehty yhteiskunnassamme suuri häpeän aihe, vaikka se on harvoin itse juojan syytä. Alkoholismi on krooninen sairaus ja esimerkiksi geenit voivat altistaa sille.

Yle siteerasi jutussa myös Contral Clinicsin silloista vastaavaa lääkäriä Hannu Alhoa. ”Mutta vaikka sinulla olisi se sairaus, se on hallittavissa, jos noudatat hoito-ohjeita.” Siinä missä monia muutakin kroonisia sairauksia, pystyy alkoholismia pitämään kurissa omilla elämäntavoilla sekä lääkehoidolla, vaikkei siitä voisikaan koskaan kokonaan parantua.

Kohtuukäytöstä vaihtoehtona täysraittiudelle on kyllä puhuttu jo pitkään, mutta hoitomuodoissa sitä ei ole oikeastaan nähty.

Ja erityisesti lääkehoidon avulla suoritettava kohtuukäyttö on todella uusi ilmiö niin meillä kuin maailmallakin.

Artikkelissa alkoholismin hoitojen vaikuttavuudesta väitellyt Esti Laaksonen kommentoi tätä ongelmaa hyvin sanomalla, että lopettamisesta ja kohtuukäytöstä on turhaa riidellä, koska kumpikin on samaan aikaan hyödyllistä ja vaikeaa. 

Miten kohtuukäyttö sitten onnistuu?  

Ylen artikkelissa kerrotaan hiukan Jussin Contral Clinicsillä saamasta hoidosta. Puolen vuoden hoito, johon sisältyy 10 tapaamista lääkärin ja psykologin kanssa. Käyntien välillä säännöt olisivat ehdottomat, mutta silti sallivat. Aina alkoholin nauttimisen yhteydessä tai kun tekisi mieli juoda, pitäisi ottaa ensin lääke. Lääkkeen tarkoitus on estää mielihyvän tunne, joka syntyy alkoholin nauttimisesta. 

Esti Laaksosen mukaan lääkitys osana alkoholismin hoitoa parantaa hoidon tehoa noin 15–25–prosentilla niitä kokeilleista.

Aikaisemmin täysi absolutismi saattoi olla se ainoa ja myös paras vaihtoehto, mutta muut hoitokeinot paranevat jatkuvasti. 

Lääkehoitojen on todettu auttavan, mutta silti niitä kartetaan. Ylen artikkelin kirjoittamisen hetkellä vain 2% alkoholismin kanssa painivista saa avukseen lääkkeitä, mutta toisaalta tämä ei ole suuri ihme, koska myöskään 80% alkoholisteista ei käy hoidoissa. Uudet lääkärit kyllä suosittelevat lääkehoitoa ja kohtuukäyttöä, mutta moni vanhemman sukupolven lääkäri on jäänyt kiinni alkoholismiin parantumattomana sairautena. Se on ymmärrettävää, mutta ei enää täysin totta.

Meidän pitäisi myös yhteiskuntana muuttaa näkökulmaamme alkoholismista. Täysraittius ei ole enää ainoa vaihtoehto vaan Jussin tapaisia ihmisiä on yhä enemmän. Liikakäytöstä kohtuukäyttöön siirtyvät tulisi palkita tuomitsemisen sijaan. Ylen jutussa lainattiin hyvin Hannu Alhoa:

”Minulle lääkärinä riittää se, että ihminen pystyy hallitsemaan alkoholinkäyttöään sellaiselle tasolle, ettei se aiheuta terveysriskiä.”

‍