Antabus ja naltreksoni - lääke alkoholismiin keksittiin jo vuosikymmeniä sitten mutta toistaiseksi käyttö on vähäistä
Helsingin Sanomien 25.4.2018 julkaisema artikkeli “”Join yhden lasin viiniä, toinen jäi puoliväliin, koska halusin kotiin” – viinanhimoon on lääkkeet, mutta niitä käytetään vähän” käsittelee alkoholismin hoitoa erilaisilla lääkkeillä Suomessa. Lisäksi se nostaa esiin asiantuntijoiden kommentteja sekä alkoholistien ja lääkkeitä käyttävien henkilöiden aitoja mielipiteitä A-klinikan asiakkaiden Päihdelinkin keskustelupalstalta.
Alkuperäisen artikkelin voit lukea täältä.
Lääkkeiden käyttö alkoholismin hoidossa
Lääkkeiden vaikutusta alkoholismiin on tutkittu niin maailmalla kuin Suomessakin jo vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi tälläkin hetkellä käytössä olevan naltreksonin todettiin auttavan alkoholismin hoidossa Alkon tutkimuksissa jo 90-luvulla. Tällä hetkellä tutkijat ovat lähes kiistatta samaa mieltä siitä, että lääkkeet ja kuntoutus auttavat kuiville pääsyssä.
Tutkimustiedosta ja lääkkeiden toimivuuden näytöstä huolimatta niitä käytetään edelleen todella vähän Suomessa verrattuna alkoholismin yleisyyteen.
Käytössä on muutama eri alkoholismi lääke ja Kelan mukaan niitä sai vuonna 2017 yhteensä alle 8 000 henkilöä. Suomalaisten aikuisten joukosta alkoholiriippuvaisia taas löytyy erään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan noin 200 000 eli kuusi prosenttia.
Tosin tilastot saattavat hieman valehdella. Alkoholismi on monelle häpeän aihe eikä lääkkeitä tai hoitoja siksi haeta Kelan kautta vaan lääke alkoholismiin ostetaan omalla rahalla. Moni pelkää, että oma nimi päätyy talteen ja tulee leimatuksi alkoholistiksi.
A-klinikan johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan ongelmana on lääkkeiden käyttö väärällä tapaa, mutta myös lääkäreiden negatiivisella asenteella alkoholisteja kohtaan on oma osansa ongelmassa. Simojokea lainataan hyvin jutussa:
”Niitä ei osata käyttää oikein. Lääkkeitä määrätään ilman niihin liitettyä psykososiaalista hoitoa. Kun potilas palaa vastaanotolle ja juo yhä, lääkärit päättelevät, että lääkkeet eivät toimi.”
Artikkelissa käydään läpi myös muutamia eri lääkkeitä sekä niiden käyttöä alkoholismin hoidossa.
Disulfiraami eli Antabus
97% lääkkeistä, joihin on haettu Kelalta korvausta alkoholismin hoitoon, ovat disulfiraami- eli Antabus-lääkkeitä. Lääkkeellä on pitkä historia alkoholismin hoidossa. Suomessa se otettiin käyttöön jo vuonna 1956.
Antabus-lääkkeen toimintatapa on yksinkertaisen karu. Alkoholia juotaessa keho alkaa polttaa sitä myrkylliseksi asetaldehydiksi, joka normaaliolosuhteissa käsitellään kehossa myrkyttömäksi etikkahapoksi. Antabus kuitenkin estää tämän prosessin, jonka seurauksena kehoon jää myrkkyä ja oireet ovat sen mukaiset sydämentykytyksestä päänsärkyyn ja punoituksesta pahoinvointiin. Pahimmissa tapauksissa tuloksena on maksavauriot. Lääke aiheuttaa myös syöpää.
Päihteiden ja riippuvuuksien tutkimukseen keskittyvä Hannu Alho kuvaa lääkettä ja sen vaikutustapaa hyvin Helsingin Sanomien artikkelin lainauksessa: ”Disulfiraami eli Antabus on pakkokeino ja vaatii täyttä raittiutta.”
Lääke on siis tehokas hoitotapa, mutta monien mielestä sivuvaikutukset ovat liian vakavat.
Naltreksoni
Naltreksonia ei käytetä vielä läheskään yhtä paljon alkoholismin hoitoon ja Kelan mukaan sitä käytti vuonna 2017 vain 136 ihmistä. Määrää voi selittää myös se, että tämä lääke alkoholismiin on hiukan uudempi. Lääkettä tutkittiin Suomessa Alkon rahoittamissa tutkimuksissa 90-luvulla. Käyttöön lääke otettiin Suomessa 90-luvun lopussa. Lääkkeen toimintatapa on hyvin erilainen verrattuna Antabukseen.
Ideana on, ettei alkoholin nauttiminen enää aiheuta samanlaista hyvänolon tunnetta ja näin juomisessakaan ei enää ole mitään ideaa. Naltreksonin ansiosta mielihyvää aiheuttava endorfiini, jota vapautuu alkoholia juotaessa, ei enää pysty kiinnittymään opioidireseptoreihin. Ja näin hyvänolontunne ei synny.
Päihdelinkin keskustelupalstalla nimimerkki LunaS kuvailee tunnetta hyvin: ”Ensikertalaisena, kun olin jo viikon ollut naltrexon-kuurilla, lähdin baariin. Join yhden lasin viiniä, toinen jäi puoliväliin, koska halusin kotiin.”
Naltreksonilla tapahtuva alkoholiriippuvuuden hoito on siitä mielenkiintoista, että täyttä raittiutta ei vaadita. Ennemminkin kyse on hiljalleen etenemisestä ja alkoholin vähentämisestä lääkkeen vaikutuksen sekä terapian yhteistoimintana. Lääkekuuri kestää vähintään kolme kuukautta ja sen jälkeen alkoholismi lääke otetaan tarvittaessa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös pistoksia, jolloin vaikutus on pidempiaikainen.
Toisilla lääke toimii hyvin ja toisilla taas ei. Osa käyttäjistä tottuu siihen pidemmällä aikavälillä ja alkaa taas juoda. Eli kuntoutusta vaaditaan lääkkeen syömisen ohella.
Nalmefeeni ja muut hoitotavat
Vuosien saatossa Suomessa ja ulkomailla alkoholismia on koitettu hoitaa vaikka millä keinoilla, eikä vain yllä mainituilla lääkkeillä. Hoidoiksi on kokeiltu niin ilokaasua kuin akupunktiotakin sekä monia eri lääkkeitä.
Esimerkiksi 59 ihmistä haki Kelakorvausta myös Nalmefeeni-nimiseen lääkkeeseen vuonna 2017. Lääke muistuttaa kovasti naltreksonia, mutta sivuvaikutukset voivat olla pahemmat. Keski-Euroopassa taas on käytetty myös lääkkeitä baklofeeni ja akamprosaatti, joiden vaikutusalue on aivojen hillitsevissä ja kiihdyttävissä järjestelmissä.
Helsingin Sanomien artikkelin mukaan kaikille toimivaa hoitokeinoa ei tunnu olevan ja sellaista tuskin tullaan löytämään. Siltikin lääkkeitä käytetään todella vähän alkoholiongelman suuruuteen nähden.
Haluatko tietää lisää alkoholismin hoitoon käytettävistä lääkkeistä?
Jos HS:n artikkeli herätti mielenkiintosi lääkityksellä tuettuihin alkoholismin hoitoihin, ota yhteyttä Contral Clinicsiin tai käy tutustumassa tarjoamiimme hoito-ohjelmiin ja niiden niiden onnistuneisiin hoitotuloksiin.
