Opioidireseptorilääkkeet alkoholismin hoidossa - katsaus tutkimusaineistoon
Opioidiseptorilääkkeillä tehdyt tutkimukset tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia alkoholismin lääkkeellisiin hoitomenetelmiin. Naltreksonin ja nalmefeenin käyttö alkoholismin hoidossa on herättänyt laajaa kiinnostusta, ja useat tutkimukset ovat tuoneet esiin lääkkeiden potentiaalin. Tämä artikkeli sisältää tiivistelmät neljästä tutkimuksesta, yhdestä väitöskirjasta ja yhdestä näytönastekatsauksesta, jotka käsittelevät naltreksonin tai nalmefeenin käyttöä alkoholismin hoidossa ja tarjoavat moderneja näkökulmia hoitomenetelmiin. Kaikki kirjallisuus on vuosilta 2001-2020, ja julkaisun perästä löytyy linkki alkuperäiseen lähteeseen. Suurin osa aiheeseen liittyvästä akateemisesta kirjallisuudesta on julkaistu englanniksi, vaikka Suomessa onkin vahvaa akateemista erityisosaamista aiheesta.
Tutkimukset:
Sinclair, J. D. (2001). Evidence about the use of naltrexone and for different ways of using it in the treatment of alcoholism. Alcohol Alcohol, 36(1), 2-10. (linkki)
Heinälä, P., Alho, H., Kiianmaa, K., Lönnqvist, J., Kuoppasalmi, K., & Sinclair, J. D. (2001). Targeted Use of Naltrexone Without Prior Detoxification in the Treatment of Alcohol Dependence: A Factorial Double-Blind, Placebo-Controlled Trial. Journal of Clinical Psychopharmacology, 21(3). (linkki)
Mann, K., Bladström, A., Torup, L., Gual, A., & van den Brink, W. (2013). Extending the Treatment Options in Alcohol Dependence: A Randomized Controlled Study of As-Needed Nalmefene. Biological Psychiatry, 73(8), 706-713 (linkki)
Heikkinen, M., Taipale, H., Tanskanen, A., Mittendorfer‐Rutz, E., Lähteenvuo, M., and Tiihonen, J. (2020) Real‐world effectiveness of pharmacological treatments of alcohol use disorders in a Swedish nation‐wide cohort of 125 556 patients (linkki)
Väitöskirjatutkimus:
Vuoristo-Myllys, S. (2014). Predictors of Alcohol Treatment Outcome - Prognostic factors in Cognitive Behavioral Therapy for Problem Drinking including Targeted Use of Naltrexone. Academic dissertation, Institute of Behavioural Sciences, University of Helsinki, Finland. (linkki)
Näytönastekatsaus:
Alho, H. (2015). Opioidinsalpaaja naltreksoni alkoholiriippuvuuden hoidossa (linkki)
Sinclair, J. D. (2001). Evidence about the use of naltrexone and for different ways of using it in the treatment of alcoholism. Alcohol Alcohol, 36(1), 2-10. (linkki)
John David Sinclairin essee tarjoaa perusteellisen analyysin naltreksonin käytöstä alkoholismin hoidossa ja korostaa lääkkeen tehokkuutta, kun sitä annetaan määrättyjen ohjeiden mukaisesti. Tämä tutkimus tarjoaa uuden lähestymistavan opioidieseptoriin vaikuttavan lääkkeen naltreksonin käyttöön alkoholismin hoidossa. Sinclairin tutkimuksen mukaan naltreksoni, annettuna osana kattavaa hoitosuunnitelmaa, voi merkittävästi vähentää alkoholin saantia ja repsahduksen mahdollisuutta. Sinclairin metodi eroaa tavanomaisista hoidoista siinä, että se ei vaadi pidättäytymistä; sen sijaan siinä käytetään naltreksonia yhdessä terapiahoidon kanssa, mikä korostaa selviytymistaitoja ja valmistaa potilaita mahdollisiin retkahduksiin.
Sinclairin strategia perustuu ajatukseen, että varaamalla tai “blokkaamalla” alkoholin miellyttäviä vaikutuksia käynnistäviä opioidireseptoreita naltreksoni auttaa välttämään alkoholista johtuvat ehdolliset toiminnot.
Sinclair väittää, että naltreksonilääkityksen aloittaminen kun potilas vielä juo aktiivisesti, maksimoi prosessin, jossa ehdolliset toiminnot häviävät luonnollisesti. Tämän useissa maissa tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa vahvistetun lähestymistavan mukaan lääke toimii parhaiten, kun sitä otetaan ennakoivasti ennen alkoholiin liittyvää toimintaa. Naltreksonin etujen ylläpitämiseksi ehdotettu hoitosuunnitelma edistää sen jatkuvaa käyttöä. Laajempi ymmärrys riippuvuudesta biologisten, psykologisten ja sosiaalisten komponenttien monimutkaisena vuorovaikutuksena heijastuu tähän paradigman muutokseen hoitomenetelmissä. Sinclairilla on vahva perusta sekä kliinisessä että alustavassa tutkimuksessa, ja hänen työnsä korostaa yksilöllisten hoitosuunnitelmien merkitystä, jotka ottavat huomioon riippuvuuden taustalla olevat syyt. Tämä luo uusia mahdollisuuksia potilaskeskeisille, menestyksekkäämmille alkoholismin hoitomenetelmille.
Vuoristo-Myllys, S. (2014). Predictors of Alcohol Treatment Outcome - Prognostic factors in Cognitive Behavioral Therapy for Problem Drinking including Targeted Use of Naltrexone. Academic dissertation, Institute of Behavioural Sciences, University of Helsinki, Finland. (linkki)
John David Sinclairin tekemässä tutkimuksessa tutkitaan huolellisesti opioidireseptorin vastaista naltreksonin tehokkuutta alkoholismin hoidossa. Sinclairin uraauurtava tutkimus, jota myös kutsutaan "Sinclair-menetelmäksi", tarjoaa uuden näkökulman alkoholismin diagnosointiin ja hoitoon. Hänen tutkimuksensa korostaa naltreksonin merkitystä alkoholin himon ja saannin vähentämisessä, koska se estää alkoholin nautinnolliset vaikutukset, mikä auttaa ihmisiä vähitellen vähentämään juomistaan. Tämä menetelmä ehdottaa, että naltreksoni toimii parhaiten, kun sitä annetaan säännellyn juomisen yhteydessä, mikä mahdollistaa alkoholisignaalien ehdollisten toimintojen poistamisen. Tämä lähestymistapa eroaa tavanomaisista raittiuteen perustuvista lähestymistavoista.
Vuoristo-Myllyksen väitöstutkimus laajentaa alkoholiriippuvuuden terapiaa yhdistämällä naltreksonin käytön kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT). Tässä artikkelissa korostetaan hoitotulosten moninaisuutta ja yksilöllisen hoidon merkitystä alkoholismin hoidossa. Vuoristo-Myllys löytää perusteellisen tutkimuksen avulla tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat hoitotuloksiin, kuten alkoholismin aste, yksilölliset vaihtelut CBT-vasteessa ja naltreksonipitoisuus.
Terapeuttisen menestyksen maksimoimiseksi tutkimuksessa korostetaan lääketieteellisten interventioiden ja psykologisten tukijärjestelmien välistä monimutkaista vuorovaikutusta tukemalla yksilöllisiä strategioita, joissa otetaan huomioon kunkin potilaan erityisvaatimukset ja tilanteet.
Kaiken kaikkiaan nämä tutkimukset valaisevat alkoholismihoidon monimutkaista kenttää ja tukevat synergististä strategiaa, joka yhdistää psykologiset ja lääketieteelliset lähestymistavat. Kuten Sinclair ja Vuoristo-Myllys ovat osoittaneet, naltreksonin ja käyttäytymisen tukitekniikoiden yhdistelmä tarjoaa vahvan perustan hoitotulosten parantamiselle korostaen sopeutumiskyvyn, potilaskeskeisen hoidon ja hoitoprotokollien merkitystä, jotka voidaan räätälöidä kunkin potilaan erityistarpeisiin. Tämä tutkimus avaa oven yksilöllisemmille ja onnistuneemmille hoitomenetelmille sen lisäksi, että edistämme tietämystämme alkoholismiin johtavista prosesseista.
Heinälä, P., Alho, H., Kiianmaa, K., Lönnqvist, J., Kuoppasalmi, K., & Sinclair, J. D. (2001). Targeted Use of Naltrexone Without Prior Detoxification in the Treatment of Alcohol Dependence: A Factorial Double-Blind, Placebo-Controlled Trial. Journal of Clinical Psychopharmacology, 21(3). (linkki)
Uraauurtava tutkimus riippuvuuslääketieteen alalla koskee naltreksonin kohdennettua käyttöä alkoholiriippuvuudessa ilman edeltävää vieroitusta. Sen toteuttivat Heinälä, Alho, Kiianmaa, Lönnqvist, Kuoppasalmi ja Sinclair. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uutta strategiaa, joka eroaa merkittävästi tavanomaisista lähestymistavoista, jotka tarvitsevat vieroitusta ennen hoitoa antamalla naltreksonia alkoholiriippuvaisille ihmisille, jotka eivät ole pidättäytyneitä. Painottamalla tarpeenmukaista lääkkeenottoa tiukan lääkkeenottoaikataulun sijaan tutkimuksessa pyritään ymmärtämään naltreksonin hyödyllisyys ja tehokkuus mukautuvammissa, reaalimaailman tilanteissa.
Potilaat satunnaisttettiin ryhmiin, jotka saavat tukihoitoa tai kognitiivista selviytymisterapiaa naltreksonin tai lumelääkkeen lisäksi. Koe on faktori- ja kaksoissokkoutettu. Tämä kokoonpano mahdollistaa yksityiskohtaisen tutkimuksen tavoista, joilla naltreksoni on vuorovaikutuksessa eri hoitoasetelmien kanssa vaikuttaakseen juomakäyttäytymiseen, erityisesti liiallisen juomisen vähentämisen kannalta.
Tutkimuksen tulokset antavat vahvan näytön siitä, että naltreksoni voi merkittävästi parantaa alkoholiriippuvaisten ihmisten hoitotuloksia, vaikka aikaisempaa vieroitusta ei olisikaan, erityisesti yhdistettynä kognitiivisten selviytymistaitojen hoitoon.
Tämä menetelmä korostaa mahdollisia etuja psykologisen tuen yhdistämisestä lääketieteellisiin hoitoihin, mikä tarjoaa helpommin lähestyttävän ja ehkä tehokkaamman hoitoreitin alkoholismista kärsiville henkilöille. Tulokset tukevat naltreksonin tehokkuutta alkoholiriippuvuuden vähentämisessä ja tasoittavat tietä potilaskeskeisemmille hoitomenetelmille, joissa otetaan huomioon kunkin potilaan yksilölliset hoitovaatimukset ja muutosvalmius. Tutkimus korostaa joustavuuden ja potilaskohtaisten näkökohtien merkitystä hoitoympäristössä, mikä on merkittävä edistysaskel jatkuvassa pyrkimyksessä luoda osallistavampia ja joustavampia alkoholiriippuvuuden hoitovaihtoehtoja.
Mann, K., Bladström, A., Torup, L., Gual, A., & van den Brink, W. (2013). Extending the Treatment Options in Alcohol Dependence: A Randomized Controlled Study of As-Needed Nalmefene. Biological Psychiatry, 73(8), 706-713 (linkki)
Karl Mannin, Anna Bladströmin, Lars Torupin, Antoni Gualin ja Wim van den Brinkin tutkimus tutkii uutta strategiaa alkoholismin hoitamiseksi käyttämällä nalmefeenia tarpeen mukaan. Tämä innovatiivinen tutkimus tarjoaa tuoreen näkökulman alkoholismin lääkeavusteiseen hoitoon. Potilaille, jotka eivät ole suorittaneet vieroitusta, annetaan opioidijärjestelmän modulaattori nalmefeeni, joka haastaa tavanomaisen hoidon paradigmat, jotka yleensä vaativat pidättäytymistä tai vieroitusta vaatimuksena. Tutkimukseen osallistui 604 potilasta useista Euroopan maista, joten tutkimuksen satunnaistettu kontrolloitu koeasetelma takasi edustavan ja monipuolisen otoksen. Nalmefeenin tehoa runsaiden juomispäivien ja alkoholin kokonaissaannin vähentämisessä verrattiin lumelääkkeeseen 24 viikon aikana.
Tulokset osoittivat nalmefeenin potentiaalin monipuolisena hoitovaihtoehtona osoittamalla, että potilaiden liiallisen juomisen päivien määrä ja alkoholin kokonaiskulutus vähenivät merkittävästi.
Tämä havainto viittaa siihen, että nalmefeeni voi toimia hyvin osana yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, joka täyttää eriasteisen alkoholiriippuvuuden omaavien henkilöiden vaatimukset. Merkittävää on, että tutkimuksessa raportoitiin myös maksaentsyymitasojen ja kliinisten kokonaisvaikutelmien paranemisesta, mikä viittaa muihin terveyshyötyihin alkoholin käytön vähentämisen lisäksi.
Tutkimuksessa todetaan kuitenkin, että nalmefeeniryhmällä oli lieviä tai kohtalaisia haittavaikutuksia, mikä korostaa tarvetta seurata ja hallita sivuvaikutuksia. Päätös käyttää nalmefeenia tarpeen mukaan tietyn aikataulun sijaan on askel kohti potilaskeskeistä hoitoa, joka tarjoaa alkoholismin kanssa kamppaileville vaihtoehtoisen hoitovaihtoehdon, joka on räätälöity heidän ainutlaatuisiin vaatimuksiinsa ja olosuhteisiinsa. Vastaamalla alkoholiriippuvuuden hoidon täyttämättömään lääketieteelliseen tarpeeseen ja esittämällä ainutlaatuisen hoitotavoitteen ja annosohjelman tämä tutkimus edistää merkittävästi alaa ja voi parantaa potilaiden tuloksia räätälöityjen terapeuttisten vaihtoehtojen avulla.
Alho, H. (2015). Opioidinsalpaaja naltreksoni alkoholiriippuvuuden hoidossa (linkki)
Naltreksoni on osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi alkoholiriippuvuuden hoidossa. Tutkimukset osoittavat, että naltreksoni lisää raittiiden päivien määrää ja vähentää retkahduksia verrattuna lumelääkkeeseen. Hoidon tehoa parantaa erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia tai motivoiva terapia yhdistettynä lääkitykseen. Naltreksonin vaikutusmekanismi on samankaltainen kuin toisen lääkkeen, nalmefeenin, mutta sen puoliintumisaika on lyhyempi.
Yli 50 tutkimuksessa, joissa oli yli 7700 alkoholiriippuvaista, havaittiin, että naltreksoni oli lumelääkitystä tehokkaampi.
Vaikuttavuus mitattiin retkahduksissa rankkaan alkoholinkäyttöön, alkoholin kokonaiskulutuksessa ja alkoholinkäyttöfrekvenssissä. Useat tutkimukset saivat tukea lääketeollisuudelta, mutta tämä ei vaikuttanut tuloksiin.
Pitkävaikutteisen naltreksoni-injektion tehokkuudesta alkoholiriippuvuuden hoidossa ei ole tarpeeksi näyttöä. Sen käyttöä ennen alkoholin nauttimista tai retkahduksen uhkaavissa tilanteissa on tutkittu muutamissa tutkimuksissa, jotka viittaavat siihen, että se voi vähentää alkoholinkulutusta ja lisätä raittiiden päivien määrää.
Heikkinen, M., Taipale, H., Tanskanen, A., Mittendorfer‐Rutz, E., Lähteenvuo, M., and Tiihonen, J. (2020) Real‐world effectiveness of pharmacological treatments of alcohol use disorders in a Swedish nation‐wide cohort of 125 556 patients (linkki)
Rekisteritutkimus osoitti, että naltreksonin käyttö yksin tai yhdistelmähoidossa disulfiraamin ja akamprosaatin kanssa vähentää sairaalahoitojen riskiä alkoholiongelmaisten keskuudessa. Bentsodiatsepiinien käytöllä puolestaan havaittiin suurempi kuolemanriski ja lisääntynyt sairaalahoitojen tarve alkoholiongelmien takia. Tutkimus perustui yli 125 000 alkoholiongelmaisen potilaan aineistoon, jossa jokainen toimi omana vertailunaan. Analyysissa tarkasteltiin disulfiraamin, akamprosaatin, naltreksonin ja nalmefeenin vaikutusta sekä niiden yhteiskäyttöä.
Vaikka alkoholiongelmat aiheuttavat merkittävää kansanterveydellistä haittaa, vain neljännes potilaista saa lääkehoitoa. Tämä alikäyttö saattaa johtua tutkimustiedon puutteesta lääkehoitojen tehokkuudesta, mikä vaikuttaa lääkkeiden määräämiseen käytännössä.
Tutkimus kannustaa lääkkeisiin perustuvien hoitojen laajempaan käyttöön, erityisesti korostaen naltreksonin yhdistämisen muiden lääkkeiden kanssa tehokkuutta ja turvallisuutta.
Se korostaa terveydenhuollon tarjoajien tarvetta harkita lääkkeitä arvokkaana osana kattavia alkoholihoidon strategioita. Tulokset ovat sovellettavissa myös Suomeen, ja naltreksonin käyttö on mahdollista, vaikka se voi olla kallista ilman erityiskorvausta.
